Ensimmäinen koulupäivä on aina jännä. Muistan, miten menin aikoinaan ensimmäiselle luokalle Teppanan puukouluun. Lauma lapsia ja nimenhuuto. Ehkä kaikken jännintä, mitä lapsen elämässä voi tapahtua. Aikuisena voi toki kohdata saman jännityksen niin oman opiskelun kuin lasten kouluunlähdönkin kautta. Minun ensimmäinen koulupäiväni aikuisena sai varmasti samanlaisia jännityksen piirteitä kuin lapsuuteni tai esikoiseni ensimmäinen koulupäivä.

Onneksi uuden koulun jännitys kestää vain hetken. Muutamassa tunnissa ympärillä olevat ihmiset alkavat vaikuttaa hieman tutummilta ja asiat, joista ihmiset puhuvat, saavat järkeenkäypää tuntua. Suurena syynä toisten puheiden ymmärrettävyyteen on kuitenkin se, että oma olemus alkaa rentoutua ja korvatkin avautuvat kuuntelemaan, mistä on kyse.

Varmasti monta asiaa on tämän päivän aikana valunut korvieni ohi. En vain ole kerta kaikkiaan kuullut kaikkia niitä sanoja, jotka minulle on lausuttu. Tällä hetkellä haluan kuitenkin uskoa, että reippaat ja iloiset tutorit johdattavat minut terveydenhuollon saloihin. Tai ainakin lähelle niitä tiedonlähteitä, joissa tarvitsemani tiedonmuruset piilottelevat.

Ensimmäinen päivä tuppaa menemään opiskelutekniikoiden hahmottamiseen ja käytänteiden selvittelyyn. Nämä ovat onneksi minulle suurelta osin jo selvää pässinlihaa ja siksi tämä päivä onkin tuntunut jokseenkin helpolta. Siinä, missä olen kokenut purevani opiskelussa vanhaa kauraa, olen myös onnistunut kohtaamaan uusia asioita elämässäni. Olen tänään saattanut toimistovirkailijan kätöseen elämäni ensimmäisen opintotukihakemuksen. Uskomatonta, mutta totta! Olen neljän lapsen äiti, useassa koulussa vuosia opiskellut, mutta koskaan en ole saanut päivääkään opintotukea. En tosin tiedä, saanko nytkään, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen sentään hakenut yhteiskuntamme tukea opinnoilleni virallisen Kelan Opintotuen muodossa. Hämmentävää, sanon minä. Eipä tuolla hämmentävällä rahalla elämässäni muutenkaan ole suurta merkitystä. Aina kun olen kuvitellut, että raha-asiat olisivat kunnossa, tulee jonkin sortin pyörremyrsky ja pistää kaiken matalaksi. Miksi siis murehtimaan huomisesta, kun voi keskittyä johonkin sellaiseen, mitä kukaan ei voi minulta pois viedä: Tiedonkeruuseen!

Mutta kauan eläköön opiskelevan kansan ylevät ajatukset! Pää tyynyyn ja huomenna jälleen uutta oppimaan.