Eräänä aamuna kouluun ajaessani olin kovin väsynyt. Unta oli tullut taas liian vähän ja aikaiset ylösnousut eivät vain ole minun juttuni. Joka tapauksessa olin saanut revittyä pääni irti tyynystä ja hilattua itseni autoon. Ajelu kovassa pakkasessa ei tuntunut kovinkaan mukavalta, vaikka auton lämmitin hohkasikin kuumaa ilmaa päälleni. Äänikirjakaan ei ollut kovin kiinnostavassa kohdassa, mutta kuuntelinpa sitä ajanvietteeksi siinä sivulla.

Ympärilläni ohikiitävät lumeentuneet puut ja valtava hiljaisuus tuntuivat suorastaan hyökyvän päälleni. Totaalinen hiljaisuus painosti ja uni kutitti silmiä. Tuskallisen väsyttävää. Ja siinä samassa hetkessä kun katsoin edessäni olevan aukean takana olevaa metsää, taivaalla kimalsi tähdenlento. Niin kirkas ja niin rauhallinen, mutta silti niin nopea. Joidenkin sekuntien kestoinen valoilmiö sai minut ajattelemaan, mitä toivoisin.
Tähdenlennon nähdessään kuuluu toivoa. Mutta mitä? Jouduin ihan tosissani miettimään, mitä minun pitäisi toivoa itselleni, elämälleni, läheisilleni. Minullahan on kaikkea: Puoliso, vaikkakin ihan tavallinen talliainen eikä unelmien prinssi. Vai onko prinssi sittenkin? Lapset, sellaiset ihanat vintiöt, joiden kanssa saa painia päivästä toiseen. Mutta kultaakin kalliimmat, maailman ihanimmat ja rakkaimmat. Koti, itse suunniteltu, minun mieleni mukaan tehty unelmatalo, se missä kaikki ei ole aina ihan kohdallaan. Minulla tuntui olevan jo kaikkea, mutta äkkiä, muutamassa sekunnissa oli keksittävä jotain, mitä vielä haluaisin. Toiveen ilmoille viskaistuani totesin, ettei kyseessä ole kummoinenkaan toive. Ihan arkipäiväinen, johon yllän kyllä ponnistelemalla riittävästi. Mutta sitähän suurin osa toteutuneista toiveista nimenomaan on: Suuren ponnistelun tulosta.
Silloin kun olemme valmiita työskentelemään jonkin asian eteen, voimme saavuttaa sen, onnistua. Sitä voidaan tietysti kutsua toiveiden toteutumiseksi. Toive on paitsi halu saada tai saavuttaa myös innoitus toimia. Se, että minä voisin saavuttaa toiveeni, edellyttää minulta itseltäni toiveelle antautumista ja toiveen eteen ponnisteluja.
Kun nyt olen lähtenyt toivettani tavoittelemaan, aion työskennellä sen eteen. Jokainen päivä toiveeni täyttymyksen edellä ei ole helppo, tuskin sen jälkeenkään, mutta jokaisena päivänä minun itseni tulee ymmärtää, että tätä minä haluan ja tämän vuoksi olen valmis tekemään työtä. Kun on tahto, löytyy voima! Niinpä nousen jälleen maanantaiaamuna ja lähden kohti opinahjoani ja täyttämään toivettani, yhdessä tähdenlennon kanssa.